EEVA PÖYKÖN KIRJE TAMMIKUUSSA 2011
Hyvät lähettäjämme,
Siunattua ja hyvää vuoden jatkoa Teille ja kauniit kiitokset kaikesta muistamisistanne joulun aikaan. Joulumuistamisia olemme vastaan ottaneet tähän päivään saakka, kun jo marraskuussa postitettua on saapunut "vähän myöhässä". Kaikesta postista olemme iloinneet ja saaneet voimaa viimeisille kuukausillemme rakkaassa Senegalissa. Yhdeksäs työkautemme Senegalissa päättyy pääsiäiseksi,jonka vietämme jo Suomessa. Viimeinen työkautemme on ollut ennätyspitkä, 4v. 3 kk, joten saamme myös pitkän loman. Lähetysseura palkitsee. Vietämme lomamme Kemijokitörmällä Tervolassa. Alkusyksystä asetumme Helsinkiin ja edelleen SLS:n palvelukseen; Kari entiseen postiinsa ulkomaanosastolle aluekoordinaattoriksi, ja Eevalle on luvassa työtä Helsinki-Espoo hiippakuntatiimissä. Elo-syyskuussa olisimme valmiit vierailemaan seurakunnassanne ja kertomaan viime työkautemme kuulumiset kuten tehtäväkuvaamme ja sopimukseemme kuuluu. Silloin kerromme enemmän henkilökohtaisesta panoksestamme Senegalin luterilaisen kirkon ja SLS:n palveluksessa täällä. Meille olisi helpompaa ja mukavampaa, jos te ottaisitte yhteyttä meihin vierailun merkeissä.
MARKETTA FILPAN KIRJE TAMMIKUUSSA 2011
Hyvät ystävät, työmme tukijat!
Lapsuudessa leikimme kotipihapiirissä usein konkkaa. Kun piilopaikkojen keksijäksi päässyt oli valmis tehtävässään, hän kuulutti: "Konkka kotona, miehet metsässä marjoja poimimassa eikä ketään näy!"
Ajaessamme kotiin pohjoisen heimon pariin tekemältämme matkalta, tuo loru palasi mieleen, joskin päässäni muotoaan muuttaneena: konkka kotona. miehet jossakin karjojaan poimimassa, naiset. lapset paikalla. Karjankasvattajat ovat kaukana savanneilla laumojensa perässä, naiset ja lapset pitävät tulia kylissä, jotka nekin ovat kaukana keskuksista. Suomalainen pohtii mielessään: eikö meillä kuitenkin myös koululaitos perustu isien työhön? Isät meillä kaivotkin kaivoivat. Miten on mahdollista, että kaukaa pohjoisesta maasta tulevan pienen järjestön täytyy tulla opettamaan lapset ja aikuisetkin lukemaan? Vieläpä kaivamaan heidän kaivonsakin! Nämä karjankasvattajat ovat usein varsin varakkaita. Monet tunnetut liikemiehet ja sijoittajat tässä maassa ovat juuri tähän heimoon kuuluvia.
Kun olemme siirtämässä työn vastuuta senegalilaisille, neuvottelemme myös tästä. SLS on yli 20 vuotta tuonut lukutaitoluokkia kyliin, tehnyt kirjoja, antanut esimerkin pitkäjänitteisestä työstä. Odotamme kyläyhteisöjen omaa otetta elinolojen nykyaikaistamiseen.
Lukutaitoaineiston laatimisen täytyy vielä jatkua meidän tuellamme. Jos kansaa ei ole opetettu omalla kielellä edes lukemaan, miten kukaan voi pystymetsästä innostus luomaan opetustekstiä? Jos edellyttäisimme paikallisilta kaiken osaamisen, sehän olisi lähes samaa kuin olisin viime lukuvuoden kolmasluokkalaisilleni antanut käteen ranskan oppikirjan ja sanonut: "Alahan nyt tuosta puhua ranskaa!" Mehän osaamme kaikki lukea ja kirjakin pysyy kädessä. Vedettömät ruohokattokylät eivät muutu parissa vuodessa terveyskeskusta ja koulua ylläpitäviksi palvelukeskuksiksi.
Näköalan muutos haastaa myös sereeri- ja wolof-luokkien työskentelyn. Opettajan kovaääniseen yksinpuheluun nojaavasta messuamisesta on päästävä lasten osallistumista kannustavaan etsimiseen ja löytämiseen. Opettajiemme ohjauskierros sereerialueella ja wolof-luokissamme ei vielä paljoa lupaillut. Opettaja esiintyy ja lapset koettavat pitää korviaan auki. Itse toivoin kyllä ottaneeni korvatulpat mukaan! Keskusteluun ja toimintaan ohjaava opetusaineistomme ei monestikaan päässyt esillä ja saatavilla oloa merkittävämpään asemaan. Ranskalaisen koulun hiusrajaa ylittävä meno ulkoa opetteluineen kiehtoo opettajia edelleen. Pieniä ilonpilkahduksia siellä täällä nähtiin: lasten toteuttamia opetussketsejä ja näppärää kädentaitojen ohjausta. Sellaista toivoo seuraavalla kerralla näkevänsä enemmän.
Nyt meillä alkavat oppikirja-aiheiden työpajaviikot. Pelkkä ajatuskin jo pukkaa hikeä pintaan, vaikka vielä on vuodenkierron viileämpi kausi. 6-8 ihmisen aivoriihi ei ole miltään osin läpihuutojuttu. Kyllä siinä riihtä puidaan ja välineistä väännetään kättä.
Toivon teidän olevan hengessä mukana ja kenties heittävän hiljaisen rukouksen asiasta Hänen puoleensa, jolla on viisauden ja tiedon avaimet.Toivon, että muutaman kuukauden kuluttua edes yksi kirja olisi menossa painoon!
Lämpimästi harmatta-tuulen ujelluksesta tervehtii Pertta
|